Elämäntarinani

edustuskuvapuolikasistuva

Askeltaen lapsuudesta

koulukuva

”Kaapelitehtaan talossa, Rööperissä, tavalliset duunarit asustivat ensimmäisen ja toisen kerroksen pienissä kaksioissa, työnjohtajat olivat korkeammalla toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Ylimpinä asuivat  diplomi-insinöörit kolmioissaan.  Duunarit eivät seurustelleet ylemmissä kerroksissa asuvien kanssa.

Kahdenkymmenen neliön asunnoissa asuivat  yksinäiset au – äidit. Isistä ei puhuttu,  eivätkä äidit seurustelleet kenenkään kanssa, eivät  edes toistensa. Yksiössä asuva Marja oli meidän luokalla. Opettaja pyysi kerran niitä, jotka pyrkivät oppikouluun nostamaan kätensä.  Marjan  nostaessa kätensä, opettaja karjui: ”Marja istu heti, sinä et mihinkään oppikouluun pyri!”.

Olin opettajan lemmikki, koska  sain aina kymppejä ja  siksi pääsin muita aikaisemmin kotiin.”

Tämä on ote aina vain kesken olevasta romaanistani, joka kuvaa hyvin lapsuuttani ja sen aikaista yhteiskuntaa. Kympin tytöstä tuli professori ja tohtori. Se oli pitkä loikka huonosta oppikoulusta parempaan kouluun ja aina vain eteenpäin. Kaikki ei ollut ainoastaan omaa ansiotani, vaan saan olla kiitollinen suomalaiselle yhteiskunnalle, joka on tehnyt kaiken mahdolliseksi. Koulutus on ollut ilmaista, olen voinut hakea erilaisiin oppilaitoksiin, olen voinut opiskella työn ohella, vain pieniä opintovapaita ottaen. Yksinhuoltajana sain tyttäreni päivähoitoon 6 kk:n ikäisenä. Aina  en saanut elatusmaksuja, joten kunta maksoi ne. Sain myös lapsilisää, mikä oli suuri apu silloiseen taloudelliseen tilanteeseeni. Kun päätin tehdä väitöskirjani kypsemmällä iällä, tuli yhteiskunta taas apuun. Sain opintovapaata vakinaisesta toimestani.  Olen myös kohdannut vakavia sairauksia. Ekonomistina osaan laskea hoitojeni hinnat. Hoitoihin osallistui useita kirurgeja leikkaamassa tuntikausia ja hoidot käsittivät monia eri tutkimuksia ja kalliita hoitoja.  Lääkärit ovat pitäneet minulle yksityiskohtaisia luentoja sairauksestani.  Lääkkeeni ovat olleet 100%:sti korvattuja. Nyt olen täysin terve.  Minusta on välitetty, yhteiskunta on välittänyt. Tämä on se hyvinvointiyhteiskunta, jonka puolesta haluan taistella. Tämä on se Suomi, jota emme saa tuhota.  Tämä arvoyhteiskunta on oikeudenmukainen, hyvinvointia edistävä, lämmin, inhimillinen ja humaani.  Se on pätevä, osaava, siihen haluan sitoutua ja olla sille uskollinen. Sitä rakastan. Se on kolme kirjainta. SDP. Slogan  ”yhdessä enemmän,”  ydinlupaus, että olemme yhtä ja saamme siten aikaan enemmän.

lentoemanta

wp_20160828_13_16_02_pro

Kansainvälisyys

Kansainvälisyys ja eri kulttuurien tunteminen ovat ammattiosaamistani niin koulutukseni kuin työkokemuksieni kautta. Olen valmistunut kansainvälisten toimintojen koulutusohjelmasta pääaineenani kansainvälinen talous. Olen lisäksi väitellyt kansainvälisestä  liiketoiminnasta, kansainvälisistä suhteista. Jatkotutkintoni pääaine oli englanninkielinen. Paitsi englannin hallitsen myös ranskan, saksan  ja ruotsin kielet. Olen aktiivisesti osallistunut kansainvälisiin konferensseihin ja julkaissut siellä papereitani. Olen toiminut myös puheenjohtajana konferenssissa sekä rewiewerinä useiden konferenssipapereiden osalta ja yhden amerikkalaisen oppikirjan puitteissa.  Yliopistoissa olen opettanut useita kursseja myös englanninkielellä. Monet opiskelijat olivat vaihdossa tai olivat tulleet suorittamaan koko tutkintonsa Suomeen.

Koulutus

Koulutukseni laaja ja monipuolinen. Se sisältää kansantaloustieteen ja liiketaloustieteen  opinnot sekä opettajan aikuiskasvatustieteen ja pedagogiset opinnot. Akateeminen työurani käy ilmi alla olevasta cv- otteesta sekä muu työurani on cv:n lopussa. Olen ollut lähes 40 vuotta työelämässä ja opiskellut perustutkintoni työni ohessa  opintovapailla ja tutkijana tehnyt väitöskirjani.

 vaitoskuva

Kirjani

Kirjoitan parhaillaan elämänkertaani. Voit lukea otteen ”Yleislakko” – täältä.