SOTE-uudistuksen tulee johtaa hyvinvoinnin kasvuun koko yhteiskunnan tasolla

Suomi jaetaan 21 hyvinvointialueeseen  ja lisäksi  Helsinki muodostaa   oman alueensa. Kukin alue tulee vastaamaan pelastustoimesta ja terveyden peruspalvelujen  järjestämisestä ja  tuottamisesta. Maakuntavero tulee olemaan yksi keskeinen rahoituslähde. Yhteiskunnan tehtävänä on taata perustavanlaatuinen hyvinvointi. Yksilön hyvinvointi on laaja, subjektiivinen käsite ja se voi muodostua terveydestä, elinoloista ja -tavoista, koulutuksesta, henkisestä hyvinvoinnista, perheestä ja ihmissuhteista, itsensä toteuttamisesta sekä käteen jäävistä tuloista. Hyvinvoinnin taloustieteessä käytetään käsitettä, sosiaalinen hyvinvointifunktio, utilitaristinen hyöty summaa   kaikkien yhteiskunnan jäsenten hyödyt yhteen. Tässä ei oteta kantaa, miten hyöty jakaantuu kansalaisten kesken. Kuitenkin taloudellisen oikeudenmukaisuuden mukaan  yhteiskunnallinen hyöty riippuu ainoastaan köyhempien jäsenten hyvinvoinnin muutoksista. 

SOTE- uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenmukaiset peruspalvelut kaikkialla Suomessa. Väestö ikääntyy ja monet tarvitsevat yksilöllisiä palveluja, joita ihmisten tulee saada yhdenvertaisesti. Perustuslakimme takaa ihmisille oikeuksia, kuten   yhdenvertaisuuden suojan, joten kaikilla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet terveydenhoitoon ja sitä kautta hyvinvointiin. Tarkastelen tätä dilemmaa myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen näkökulmasta. Hyvinvointialueet ovat keskenään hyvin erilaisia ja niitä voidaan tarkastella neljän eri indeksin kautta, jotka perustuvat alueen olosuhteisiin, niiden kantokykyyn, sairastuvuuteen alueella ja tulevaisuuden näkymiin. Länsi-Uusimaa koostuu Espoosta, Hangosta, Inkoosta, Kauniaisista, Karkkilasta, Kirkkonummesta, Raaseporista, Siuntiosta ja Vihdistä. Kaikki ovat suhteellisen  vauraita alueita, jossa tulotaso, koulutustaso ja ihmisten terveydentila ovat hyvällä tasolla.

Alueen elinvoimalla on merkitystä ihmisten hyvinvointiin. Korkea työllisyys ja koulutustaso takaavat alueelle verotuloja ja väestölle hyvän tulotason, mikä taas vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Länsi-Uusimaa on kolmantena elinvoimaisuudellaan Helsingin ja Vantaa-Keravan jälkeen.

Länsi-Uudenmaan kantokyky on Uudenmaan alueista neljäntenä, kuntatalous on Kauniaisten ja Espoon johdosta suhteellisen hyvässä kunnossa verrattuna muihin Suomen alueisiin.

Sairastavuuden suhteen Länsi-Uusimaa on terveintä verrattuna muihin alueisiin. Tulevaisuusindeksi taas on erittäin huono Länsi-Uudellamaalla, etenkin johtuen yli 75-vuotiaiden määrän  voimakkaasta kasvusta tulevina vuosina.

Kaikkien alueiden kokonaisindeksin perusteella Länsi-Uusimaa  tulee kolmanneksi. Eli tosi hyvä tulos.

Väestönkehitys Suomessa  on alueellisesti hyvin eriytynyttä, se kasvaa voimakkaasti Uudellamaalla. Koko maan väestönkasvu puolestaan perustuu täysin vieraskieliselle väestölle. Yli 75-vuotiaiden  ja vieraskielisten kasvu noin puolella miljoonalla ja kotimaan kielisten väheneminen vajaalla  puolella miljoonalla vaikuttavat eniten palvelurakenteeseen tulevaisuudessa. Koulutustasoissa on eri alueilla suuria vaihteluita sekä yritykset ovat  verkottuneet ja sijoittuneet erilaisiin ryppäisiin, joilla on keskeinen merkitys alueille.

Suurempien alueiden, kuten maiden ja kaupunkien kehittämisessä älykäs erikoistuminen  on ollut jo pitkään strateginen valinta, kun pyritään kestävään ja sosiaalisesti osallistavaan kasvuun. Tämä olisi eri sidosryhmien yhteinen tietoinen valinta ja merkitsisi eri yhteiskunnan tasojen sidoksien kiinteää suhdetta.  Eri alueiden olisi mahdollista erikoistua omiin vahvuuksiin ja kehittää niissä kilpailukykyään. Se olisi politiikkaprosessi eri toimijoiden välillä. Nyt käsillä oleva uudistus on täysin vastakkainen tällaiselle ajattelulle. Tämä uudistus ei lisää tehokkuutta, vaan keskittyy  hyvinvoinnin lisäämiseen koko yhteiskunnan tasolla.  Koko talouden tehokkuuttakin olisi voitu lisätä kilpailulla ottamalla kaikki yhteiskunnan resurssit käyttöön. Suomessa julkinen sektori on tehokas, mutta yksityisen ja kolmannen sektorin jättäminen tuottajien täydentäjiksi, tekee uudistuksesta tehottomamman. Taloustieteen perusteoreeman mukaan, kilpailullinen talousjärjestelmä tuottaa tehokkaan tuloksen tiettyjen olosuhteiden vallitessa. Toteuttavassa mallissa jätetään Suomen parhaat resurssit käyttämättä. 

 Kaikkien yhteiskuntasektoreiden ja toimijoiden  tulisi toimia hyvinvoinnin edistämiseksi. Monilla alueilla perusterveydenhuoltoa joudutaan lisäämään nykyisen laadun ja määrän vuoksi sekä ikääntyvän väestön kasvun johdosta.  Terveydenhoitohenkilökuntaa joudutaan jo nyt tuomaan ulkomailta ja pikakouluttamaan. Suomessa sairaanhoitajien koulutus on laadukas korkeakoulututkinto (AMK). 

Tästä uudistuksesta ei ole mahdollisuutta selvitä ilman verojen korotuksia. Useat ihmiset eivät ole  joutuneet käyttämään julkista terveydenhoitoa perustasolla, koska heillä on työterveyshuolto.  Palvelujen lisäyksellä ei ole välttämättä mitään hyvinvointivaikutuksia kaikkiiin.

Käsillä oleva uudistus tulee lisäämään peruspalveluita ja sitä kautta yhteiskunnan hyvinvointia. Uudistusta ei voida kuitenkaan toteuttaa ilman verojen korotuksia.  Sen vaikutukset eri väestöryhmiin tulisi ottaa huomioon. 

Rauni Seppola

ekonomisti

Espoo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s